Mun "elämäntarina" äks dee

Mulla tuli mieleen sellanen juttu, että ihmiset kiusaa kavereitaan. Miks ihmeessä? 

No mulla on hieman kokemusta tästä, ei suurepaa kokemusta mut jonkunlaista kumminkin.

Ala-asteellahan mulla oli aika paljon kavereita, ainakin omasta mielestäni. Mut sitten ku menin ylä asteelle nii sitä kiusausta rupes ilmenemään ihan kaverieltakin. 

Pari ekaa kuukautta olin hyvis väleis "suosittujen" kaa ja olihan mul muitakin kavereita. Mut koskaan musta ei kuitenkaan tuntunu, että kuuluisin niihin suosittuihin, sillä melkeimpä kukaan tyttö tai poika ei jutellu mulle ja yleesä välkät meni yksin istuessa ja katellessa, kuinka muilla oli hauskaa. Sit löysin kpopin mun niitten toisten kavereitten kautta. Rupesin kuuntelee sitä päivittäin ja joskus en kuunnellut edes kuulokkeilla, sillä ajattelin sen olevan okei. Mutta näin ei kuitenkaan ollut.

 Pikku hiljaa ne "suositut", mun kaverit rupes sanoo jotain pientä. Sit se rupes vähä isonemaan se haukkuminen ja sit se meni siihe, että mua yritettiin servata tms. ja tehä naurun alaseks. Vielä tässä vaiheessa kukaan ei tienny et mua ns. kiusattiin. Elin sen haukkumisen kaa jokapäivä yksin. Ja silti jatkoin siitten suosittujen kanssa olemista. 

Välillä olin sit kolmen tyypin kaa aina välkkisin ja välil niitten suosittujen. Ne "suositut" vihas niitä kolmee tyyppii, koska kaks niistä kolmesta kuunteli kpoppii ja se viimenen vaan oli niitten kaa. Olin tässä vaiheessa tavallaan niitten kahen "ryhmän" välis ja se oli vaikeeta, ku kummassakin etenkin suosituissa puhuttiin muista pahaa. 

Sitten mulle kävi niin, että menin sanoo kuraattorille siitä, että ne suositut haukkuu mua. Sit kaks niistä suositusta joutu kuraattorin puheille. He saivat merkinnät kiusaamisesta. Kun he olivat päässeet pois sieltä, he tulivat mun luo ja sanoivat "Mikset käy valittaa nuista sun kolmesta kaverista, ku ne kerta potkii sua"  Asiahan ei kuitenkaan ihan näin ollut. Eivät he koskaan väkivalta mielellä potkineet minua, vaan, jos he eivät joinain päivinä jaksaneet minun seuraani, he vähän potkasivat mua, että lähtisin pois. Kyllähän sekin vähän tuntui ikävältä, koska he olivat mun kavereita ja jos en saanut olla heidänkään kanssa, niin kenen kanssa olisin. 

No lopulta menin sanomaan kuraattorille näistä kolmesta ihmisestä, mutta vähän painostuksen alaisena. 

Kuraattori uskoi kaiken sanomani ja  laittoi heille merkinnän, että ovat olleet jollain tapaa osana kiusaamisessa. Mutta vaikka olin tehnyt tämän, kiusaus ei silti loppunut suosituilta. Kävin taas parin kuukauden päästä kuraattorilla ja puhuimme kiusaamisesta. Sitten juttelimme jostain asiasta, mistä hän sai ajatuksen, että olisiko minua painostettu sanomaan, että he kolme potkisivat minua. No siihen sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen "joo..".  

Tästä hetkestä lähtien kuraattori ymmärsi tilanteeni, että olin tavallaan kahden tulen välissä. Heidät kaksi suosittua kutsuttiin jälleen kuraattorille ja he saivat jälleen merkinnät. Tämän jälkeen kiusaaminen jatkui vielä jonkin aikaa, mutta loppui vähitellen. Ja rupesin myös olemaan enemmän näiden kolmen ihmisen kanssa, jotka hyväksyivät minut omana itsenäni. Heidän lisäkseen aloin myös olemaan minun kavereideni kanssa, jotka olivat ala-asteella olleet tärkeimpiä kavereitani. Sitten kiusaaminen loppui kokonaan. Olin helpottunut, kun minua ei enää kiusattu. 

Sittenkun aloitin 8. luokan, luulin, että kaikki oli ennallaan ja ihan ok. Näin oli pari ensimmäistä kuukautta, kunnes minua ruvettiin taas haukkumaan. Tällä kertaa en ottanut sitä aluksi niin raskaaksi, sillä ajattelin, että kyllä tämäkin menee pian ohi, jos en kuuntele mitä he sanovat. Aluksi se onnistui, mutta loppujen lopuksi en vain voinut olla kuuntelematta, sillä nämä 2 pahinta kiusaajaa ovat juuri minun luokallani. Sen lisäksi, että minun musiikki makuani arvosteltiin, ruvettiin myös ulkonäköäni haukkumaan. Tästä minulle tuli todella huono itsetunto. Kyllähän tuosta vielä selviää helposti, mutta olen tosi herkkä ihminen ja otan kaiken tosissaan, vaikka jokin asia sanottaisiin leikillään. Tämän lisäksi mietin päivittäin ystäviäni, joilla on sama, mutta paljon pahempi ongelma. Mietin joka päivä, että tekevätkö he jotain itselleen. En kestä jos menetän ystäväni tai jos hän/he satuttaa itseään. Kukaan "suosituista" ei tiennyt tätä, joten he eivät edes voineet sen takia lopettaa haukkumista, jos edes olisivat tuonkaan tähden lopettaneet. 

Olen monta kertaa meinannut ruveta viiltelemään, mutta silloin ajattelen, että minulla on koko elämä edessäni, jos aloitan tässä vaiheessa viiltelemään, minkälainen olen 10 vuoden kulttua, jos minua edes olisi. Mutta minä luotan siihen, että jossain on minulle se oikea paikka ja, että löydän vielä ihmisiä, jotka arvostavat minua ja, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. 

Sitten meillä olikin terveystarkastus ja minulle sanottiin, että minulla saattaa olla masennus. Olin terveystarkastusta koko edeltävän viikon ollut hyvin ala maissa. Tämän terveystarkastuksen jälkeenkin minulla oli ihan masis fiilis, sillä ajattein koko ajan, että miten huono olen ja epäonnistunut ihmisenä, kun minulla on jostain pienestä haukkumisesta tullut masennus. 

Rupesin miettimään, että miten voisin tuoda taas asian esille. No vastaus tuli muutaman päivän päästä, kun meidän koulussa oli itsearviointi laput, jotka piti täyttää. Laitoin siihen kiusaamisestani ja haluaisin, että asialle tehdään jotain. Seuraavana päivänä luokanvalvojani kutsui minut luokkaan ja keskustelimme asiasta. Hän käski minut kuraattorin puheille heti maanantaina. No viikonlopun jälkeen maanantaina menin kuraattorille, vaikka vähän epäilin, sillä viime vuonnahan se ei ollut tepsinyt kunnolla.

Siellä taas juteltiin asioista ja tällä kertaa kerroin joka ikisen, joka on joskus tänä vuonna pahoittanut mieleni pahasti. Niihin kuului myös ne edellisen vuoden kaksi "suosittua". Kun he joutuivat taas kuraattorille, he saivat jälki-istuntoa, sillä olivathan he edellisenäkin vuonna jo kiusanneet minua.

Sinä päivänä kuraattorilla kävi vielä yksi minun luokkalainen poika, jonka olin myös nimennyt ns. kiusaajien joukkoon. Parin päivän jälkeen hän rupesi piilo vittuilemaan minulle. Kuraattori oli sanonut minulle, että jos he sanovat jotai pahaa niin miunun pitää sanoa siitä, mutta en ole ainakaan vielä sanonut mitään, sillä katson, että meneekö tämä nyt vielä pahemmaksi, vai pysyykö se vain piilo vittuiluna. 

Sitten tuli se, että nämä kaksi suosittua kiusaajaa tulivat pyytämään minulta anteeksi, vaikken usko, että he tarkoittavat sitä ainakaan 100 prosenttisesti. Ensin heistä tuli toinen pyytämään anteeksi ja hän sanoi, että ihan oikein, kun oli sanonut heistä (se oli outoo). Ja sitten tuli toinen, joka pyysi anteeksi ja sanoi sen jälkeen jotain tällaista "Ku mie sain jälki-istuntoo miut saatetaan potkii ulos yhestä "ryhmästä" (viittas siihen, että mun  pitäis hoitaa sen jälki-istunto pois). Ja sitäpaitsi Liisa (nimi muutettu) on paljon pahempi ku mie, joten ei mun ois pitäny saaha jälki-istuntoo". Toi oli mun mielestä ihan naurettavasti sanottu, kuinka hän puhuukaan kaveristaa pahaa, vain pelastaakseen nahkasa, joita mie en kyllä aio pelastaa. 

Kiitos, jos jaksoitte lukee. Ei ollu kummonen "elämän tarina", mutta halusin avautuu teille iha kunnolla. Ja anteeks tuli vähän pitkä :cc Ja anteeksi, jos on kirjoitusvirheitä jälleen kerran. Mutta hyvät illan jatkot teille :)